Hengellinen elämä toteutuu myös verkoissa

Mediapalkinnon saajan valinnut Thorleif Johansson (vas.), palkinnon saajat Terhi Paananen, Hannu Majamäki , Ulla Oinonen sekä palkintoa luovuttaneet Sirpa-Maija Vuorinen (Suomen Ekumeeninen Neuvosto) ja päätoimittaja Hannu Nyman (Sana-lehti). Kuva: Nora Repo.
Vuoden 2011 kristillinen mediateko –palkinto  on 25.1.2012 annettu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Hengellinen elämä verkossa –hankkeelle. Palkinnon valitsi Kristillisen Medialiiton hallituksen puheenjohtaja Thorleif Johansson.

 

- Hengellinen elämä verkossa -toiminnassa ymmärretään että verkko on seurakuntien toimintaympäristö, ei väline.

 

- Seurakuntalaiset eivät ole enää seurakuntatyön kohteita, vaan he ovat varsinaisia tekijöitä. Muun muassa näin perusteli Thorleif Johansson päätöstään.

 

Nyt seitsemättä kertaa luovutettavan palkinnon on aiemmin saanut radio-ohjelma, elokuvantekijä, lehti, Metallimessu, festarit  ja viime vuonna se annettiin keskustelun herättämisestä. Oli siis korkea aika, että niinkin keskeinen media kuin verkkoviestintä saa oman tunnustuksensa, Johansson toteaa.
 
Kirkolliskokous asetti pari vuotta sitten tavoitteeksi, että tämän vuoden loppuun mennessä kolmisen tuhatta kirkon työntekijää osaa tehdä seurakuntatyötä verkossa.

 

Hengellinen elämä verkossa -hankkeen puitteissa onkin  jo nyt koulutettu lähes pari tuhatta seurakuntien työntekijää.
 
Merkittävä oli myös Kirkkohallituksen viime lokakuussa tekemä linjaus, jossa seurakuntia kehotetaan varaamaan työntekijöilleen työaikaa verkossa olemiseen.

 

- Ihmisten kohtaaminen verkossa on hyvin tehokkaasti käytettyä työaikaa ja sen kautta voidaan palvella ja tavoittaa suuria ihmisryhmiä, usein myös niitä, joiden suhde seurakuntaan on etäinen
 
Hengellinen elämä verkossa -hanke antaa osaamista tähän työskentelyyn.
 
Palkinnon ottivat kiitoksin vastaan hankkeen kolme keskeistä vaikuttajaa: hankepäällikkö Hannu Majamäki, koulutussuunnittelija Terhi Paananen sekä projektisihteeri Ulla Oinonen.


 
Vuoden kristillinen mediateko Paavalin jäljillä
 
Kristillinen Medialiitto (KML) on yhteiskunnallinen vaikuttaja jo 1960-luvulta alkaen. Sen edeltäjä oli Kristillinen Radio- ja televisioliitto. Vuonna 2003 järjestön nimi muutettiin Kristilliseksi Medialiitoksi vastaamaan paremmin median monipuolistuvaa ilmettä.
 
Osallistuakseen yhteiskunnalliseen ja kristilliseen mediakeskusteluun Kristillinen Medialiitto palkitsee vuosittain henkilön, järjestön tai seurakunnan Vuoden kristillinen mediateko -palkinnolla. Tunnustus on luonteeltaan ekumeeninen, ja se luovutetaan vuosittain tammikuun 25. päivänä, joka on vanhassa kristillisessä perinteessä apostoli Paavalin kääntymyksen muistopäivä.
 
Vuoden kristillinen mediateko -tunnustuksen taustalla on näkemys apostoli Paavalista yhtenä kristikunnan tehokkaimmista ja monipuolisimmista viestijöistä. Hänessä yhdistyi neljä hyvän viestijän ominaisuutta.
 
Ensinnäkin Paavali oli hyvin oppinut. Hänen isänsä oli palvellut Rooman armeijassa ja saanut perinnöllisen Rooman kansalaisuuden itselleen ja lapsilleen. Ammattinsa ansiosta isä oli kyennyt antamaan lapsilleen myös uskonnollisen kasvatuksen, ja niinpä Paavali - silloinen Saul - oli ollut rabbi Gamalielin oppilaana.
 
Kasvatukseen liittyi myös kodin monikielisyys. Kotona puhuttiin arameaa, mutta Mooseksen lakia Paavali luki hepreaksi. Toisaalta hän puhui sujuvasti kreikkaa ja osasi myös kirjoittaa sitä. Osaaminen ja ammatillisuus ovat hyvän kristillisen median tuntomerkkejä.
 
Toinen Paavaliin liittyvä hyvän viestijän ominaisuus oli kansainvälisyys. Hän teki useita lähetysmatkoja Vähään-Aasiaan, Makedoniaan ja Kreikkaan julistaen Kristusta sekä juutalaisille että erityisesti pakanoille. Siksi häntä nimitettiinkin pakanoitten apostoliksi. Kansainvälisyyden oikea ymmärtäminen on yhä tärkeämpää aikamme kristilliselle medialle.
 
Kolmanneksi Paavali oli hyvä keskustelija. Hänen keskusteluympäristönsä vaihtelivat synagoogista toreihin. Tunnetuin niistä lienee Areiopagi. Kumppaneitakaan hän ei valinnut: juutalaisia, epikurolaisia, stoalaisia. Puheet ja keskustelut synnyttivät sekä kiinnostusta että väittelyä. Jotkut jatkoivat keskustelua, toiset ivasivat. Muutamat myös uskoivat.
 
Ja neljänneksi: Paavali oli kuitenkin pohjimmiltaan julistaja. Hän ei menettänyt identiteettiään, vaikka hänellä oli osaamista, kansainvälisyyttä ja vuorovaikutuksen taitoja. Hän vain käytti niitä määrätietoiseen evankeliumin julistamiseen.


 
Paavalin kääntymyksen muistopäivä
 
Ratkaiseva hetki Saulin elämässä oli Kristuksen kohtaaminen Damaskon tiellä ja sen jälkeiset tapahtumat Damaskossa. Silloin Saulista tuli Paavali, joka ymmärsi saaneensa kutsumuksen julistaa evankeliumia.
 
Kristillisen maailman yhteyttä hakevat kirkot ovat jo kymmeniä vuosia viettäneet tammikuussa yhteistä rukousviikkoa. Viikko päättyy aina tammikuun 25. päivään, joka on nimetty katolisen kirkon liturgisessa kalenterissa Pyhän apostoli Paavalin kääntymisen muistopäiväksi.

 

Myös Turun keskiaikaisen hiippakunnan Missale Aboense tunsi 161 pyhimysten juhlaa. Nykyään pyhimyksille omistettujen päivien perinnettä jatketaan nimipäivillä.

 

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Paavalin kääntymyksen päivää ei vietetä virallisesti, mutta edelleenkin 25. tammikuuta on Paavon ja Paulin nimipäivä, ja suomenruotsalaisessa kalenterissa on nimi Paul ja saamelaisessa Bàvval, Bàvlos ja Bávva.

 

 

Hengellinen elämä verkossa:  

 

 

Kuvia median käyttöön löytyy .

Verkkoviestin julkaisujärjestelmä